Tapahtui niinä tilikausina, että Kärväsmäen kylän kassakirstussa näkyi enemmän pohjaa kuin rahaa. Kutsuttiin kyläkokous, ja jokainen taholtaan saapui kuka hevospelillä ja kuka jalkasen autolla vanhan Erkin talolle.
- Se on kuulkaa niin, että jokaisen on talkoisiin nyt osallistuttava, jyrisi Erkki ja tehosti sanomaansa puusauvan paukkeella. Hiljaa istui yleisö, osa nyökytteli. Kyllä tästä selvittäisiin, yhteispelillä.
Uotilan isäntä siitä nousemaan, hetken kakisteltuaan sai sanotuksi asiansa. Pitäisi katto laittaa talveksi kuntoon. Tarvittaisiin käsiä, työväkeä tekemään. Kaikki olisivat kutsutut mukaan, nekin joita ei voinut kihdin tai muun takia kantohommiin laittaa. Talo panisi pöytään kaikille tarjottavat, että tervetuloa.
Tuli talkoiden aika ja sama joukko saapui Uotilaan lisättynä muutamalla viimeksi kotiin jääneellä isomuorilla. Sattui aurinkoinen päiväkin. Tunnelma oli innostunut ja töihin käytiin mielessä yhteinen asia, joka ei tällä kertaa ollut viinanlipitys eikä yhdyntä.
Katto Uotilaan, kylän voimalla, nousisi uljaana kuin kylän talous.
Alettiin töidenjakoon. Ketkä kaatamaan puita, ketkä sahureiksi, kantohommiin, liottajiksi, nostajiksi, kuka naulaa, kuka mittaa, kuka latoo pärerivit. Oma väkensä tarvitaan ruoanlaittoon ja kattamaan välikahvit. Muorit katsovat lasten perään ja lapset muorien.
- Käskemättä paras, joten menköön jokainen siihen ryhmään missä parhaiten työnsä uskoo tekevänsä, kehotti Uotilan isäntä väkeään. Iso-Jussi kirveineen meni puunkaatajaksi, Mattilan Matti sanoi osaavansa pärehommat. Siltalan ruipelo renki meni hänen avukseen.
Hyvin alkanut jako kuitenkin pysähtyi, kun muu joukko jäi paikoilleen. Uotila katseli, eikö ohjeistus ollutkaan selvä. Hommaa piisaisi kyllä jokaiselle. Mitä muut tekisivät, hän koetti kysellä.
- Tuota, tässä on nyt paljon sellaisia tehtäviä, jotka Uotila unohtaa, avasi suunsa kunnanviraston päällikkö Holma. Tarvitaan kolme raavasta miestä seuraamaan, että syntyy määräysten mukaista jälkeä. Ja turvallisuussuunnitelma puuttuu kokonaan, sekä palotarkastaja apulaisineen.
Uotila mietti hetken ja myöntyi. Turvallisuus ja laatu ovat tärkeitä asioita.
- Köppönen voisi sitten tehdä uudet tikkaat, Holma jatkoi työnjakoaan. – Vanhoissa on liian suuri välys. Roimela ja Juhani siitä ottamaan näytepala jokaisesta laudasta ja päre-erästä. Liinaleena metsään katomaan, ettei kaadeta liito-oravan pesäpuita.
Kyllähän nyt on kaikenlaista roolia ja vastuuta, pyöritteli Uotila päätään. Mutta tärkeää, ehdottomasti, ettei vaan käy mitään ikävää.
Kun talkooväen jakaminen jatkui maisemointitarkastajan, ruokatarpeiden bakteerikannan mittaajan, alkoholitarkastajan, turvallisuuskomission, tasa-arvotyöryhmän, ystävyyskaupunkidelegaation ja hyvinvointivaikutusten arviointiryhmän nimeämisen vaiheisiin, alkoi vapaa työväki käydä jo vähiin.
- Joko noista lopuista joku laitetaan kattoa työstämään! Uotila parahti.
- Ei voida, kun ei ole koulutusta vastaavaa työtä, murahti yksi työmiehistä. Kysyttäessä osaamistaustaa hän kertoi olevansa sosionomi, viereinen nainen opiskelleensa kaakkoiskaukasuslaista rumpurytmiikkaa, ja olihan joukossa vaikka mitä -logia, -nomia, dosenttia ja kunniatohtoria. Eihän niitä voinut laittaa käsiään paskaamaan. Eikä Komppaista, kun se oli puolueen mies, ja sillä asemalla meni suoraan aittaan mietiskelemään lepoasentoon.
- Mitä te meinaatte oikein tehdä, Uotila kyseli, ja vastaus tuli suoralta tulelta. Hyvinvointia, keskenämme, tavoilla jotka parhaiten osaamme.
Sellaiset olivat lopulta Kärväsmäen talkoot, että Uotilan katto jäi kolmeen sahattuun lautaan ja väärinliotetuiksi todetuksi kasaksi paanuja, joita ei työn jälkeen saanut yhteisösakon uhalla asentaa. Illallinen oli kuitenkin juhlava, syötiin niin että napa raikasi ja juotiin talon kaljat tyhjiin. Naurettiinkin, paitsi Uotila, joka istui ruokahaluttomana nurkassa. Pää humisi kuin hullun huoran haaroväli.
Illanvieton päätteeksi vanha Erkki nousi puhumaan.
- Hyvät ystävät, seuraavalla viikolla menemme Kustin pirtille laittamaan katon kuntoon!
Ihmisten hurratessa Kusti nousi ylös ja sanoi: - Niin oli suunnitelma vielä eilen, mutta taitaa olla niin, ettei näin kalliiseen työhön ole meikä-Kustilla sittenkään varaa.
- Se on kuulkaa jokaisen osallistuttava talkoisiin, vanha Erkki jyrisi, ja Siltalan ruipelon rengin ilmeestä näki, että sille oli tulossa ensi viikoksi kihti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti