Millaiseen valtioon haluaisit syntyä, ellet tietäisi mihin yhteiskuntaluokkaan syntyisit? Kysymyksellä perustellaan usein pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia ja sen oletettua tasavertaisuutta. Käännän ajatuksen ympäri: paljonko jokaiselle tulisi maksaa puhtaana käteen heti syntyessä, jotta olisit valmis luopumaan hyvinvointivaltion maksuttomista palveluista?
Suomen julkisen sektorin toimintoihin ja lakisääteisiin palveluihin on sisäänkirjoitettu maksuvelvoite, jonka rinnalla koko valtion velka kutistuu kuin kikkeli avannossa. Huomenna syntyvän Veeti-Esterin elinajanodotteen aikana nykyiset palvelut kattavan yhteiskunnan pyörittäminen maksaa yli kaksitoista biljoonaa (kaksitoistatuhatta miljardia) euroa nykyrahaa, mikäli kustannuskehitys säilyy ennustetunlaisena.
Veeti-Esterille tasan jyvitetyksi maksuosuudeksi tulee tällöin lähes kaksi ja puoli miljoonaa euroa. Laskutavasta riippuen summa voi jäädä kymmeneen biljoonaankin, mutta on siinä silti maksusitoumusta kerrakseen alta nelikiloiselle kaverille.
Mitä jos koko asetelma käännettäisiin toisin päin? Valtio ei edes yrittäisi tuottaa minkäänlaisia ”ilmaisia” palveluita vaan täräyttäisi Veeti-Esterin tilille syntymälahjaksi tuon kaksi ja puoli miljoonaa puhtaana käteen. Silloin olisi todellakin lottovoitto syntyä Suomeen.
Elinaikanaan Veeti-Esteri maksaisi rahat erilaisina veroina ja viranomaismaksuina takaisin. Lainan antaja ja lainan saaja vaihtuisivat toisin päin, mutta kun kansa on valtio ja valtio on kansa niin mikä oikeasti muuttuisi?
Tällöin, olivatpa Veeti-Esterin vanhemmat rikkaita tai syrjääntyneitä, asuivat missä hyvänsä perslävessä tai olivat sitten kuolleet, saisi hän heti kättelyssä varallisuuden, jollaisesta vasemmisto on aina sanonut, etteivät sellaisen summan haltijoita varmasti kiinnosta julkiset palvelut.
Vastineeksi Veeti-Esterin tulisikin maksaa aivan kaikesta sen lisäksi, että hän maksaisi verot. Valtio laskuttaisi turvallisuuspalveluista – poliisit, palokunnat ja armeija – satasen kuussa. Erikoissairaanhoitoa varten voitaisiin edellyttää pakollista vakuutusta (joka vakuutusyhtiöiden olisi yhtäläinen pakko tarjota lähtötilanteesta riippumatta jokaiselle vastasyntyneelle). Niiden mieliksi, jotka uskovat että vain julkissektori voi rakentaa tiet, maksakoot Veeti-Esteri niihinkin menevän rahan. Kaiken muun hän hankkikoon vapailta markkinoilta.
Päivähoito ja koulutus olisivatkin nykyistä kalliimpia, kymmenestä viiteentoista tuhanteen euroon vuodessa, ja vielä enemmän mikäli opetuksessa olisi erityistarpeita (joista iso osa voitaisiin tosin liittää sairausvakuutukseen). Perusterveyspalveluistakin pitäisi maksaa yksityislääkärin hinnat.
Tulisihan siinä kustannusta, mutta kun funtsii että pelkät pääoman korot tuottavat hillityn kahden prosentin nettotuoton mukaan Veeti-Esterille jo 50 000 euroa vuodessa käteen, niin koko paskan voisi lapsuus- ja nuoruusaikana maksella pitkälti ilman, että miljoonapääomaan edes tulee tarvetta koskea.
Rahalla maksaisi halutessaan ja kykyjen riittäessä opiskelun maailman kalleimmissa yliopistoissa, ja vaikka työtä ei valmistuttuaan saisikaan aivan heti, ei pääomaa saisi ihan heti syötyä vaikka veroja pitäisikin maksaa kaikesta yhtä lailla kuin nykyisinkin. Elämä olisi turvattua.
Suomen julkisen sektorin toimintoihin ja lakisääteisiin palveluihin on sisäänkirjoitettu maksuvelvoite, jonka rinnalla koko valtion velka kutistuu kuin kikkeli avannossa. Huomenna syntyvän Veeti-Esterin elinajanodotteen aikana nykyiset palvelut kattavan yhteiskunnan pyörittäminen maksaa yli kaksitoista biljoonaa (kaksitoistatuhatta miljardia) euroa nykyrahaa, mikäli kustannuskehitys säilyy ennustetunlaisena.
Veeti-Esterille tasan jyvitetyksi maksuosuudeksi tulee tällöin lähes kaksi ja puoli miljoonaa euroa. Laskutavasta riippuen summa voi jäädä kymmeneen biljoonaankin, mutta on siinä silti maksusitoumusta kerrakseen alta nelikiloiselle kaverille.
Mitä jos koko asetelma käännettäisiin toisin päin? Valtio ei edes yrittäisi tuottaa minkäänlaisia ”ilmaisia” palveluita vaan täräyttäisi Veeti-Esterin tilille syntymälahjaksi tuon kaksi ja puoli miljoonaa puhtaana käteen. Silloin olisi todellakin lottovoitto syntyä Suomeen.
Elinaikanaan Veeti-Esteri maksaisi rahat erilaisina veroina ja viranomaismaksuina takaisin. Lainan antaja ja lainan saaja vaihtuisivat toisin päin, mutta kun kansa on valtio ja valtio on kansa niin mikä oikeasti muuttuisi?
Tällöin, olivatpa Veeti-Esterin vanhemmat rikkaita tai syrjääntyneitä, asuivat missä hyvänsä perslävessä tai olivat sitten kuolleet, saisi hän heti kättelyssä varallisuuden, jollaisesta vasemmisto on aina sanonut, etteivät sellaisen summan haltijoita varmasti kiinnosta julkiset palvelut.
Vastineeksi Veeti-Esterin tulisikin maksaa aivan kaikesta sen lisäksi, että hän maksaisi verot. Valtio laskuttaisi turvallisuuspalveluista – poliisit, palokunnat ja armeija – satasen kuussa. Erikoissairaanhoitoa varten voitaisiin edellyttää pakollista vakuutusta (joka vakuutusyhtiöiden olisi yhtäläinen pakko tarjota lähtötilanteesta riippumatta jokaiselle vastasyntyneelle). Niiden mieliksi, jotka uskovat että vain julkissektori voi rakentaa tiet, maksakoot Veeti-Esteri niihinkin menevän rahan. Kaiken muun hän hankkikoon vapailta markkinoilta.
Päivähoito ja koulutus olisivatkin nykyistä kalliimpia, kymmenestä viiteentoista tuhanteen euroon vuodessa, ja vielä enemmän mikäli opetuksessa olisi erityistarpeita (joista iso osa voitaisiin tosin liittää sairausvakuutukseen). Perusterveyspalveluistakin pitäisi maksaa yksityislääkärin hinnat.
Tulisihan siinä kustannusta, mutta kun funtsii että pelkät pääoman korot tuottavat hillityn kahden prosentin nettotuoton mukaan Veeti-Esterille jo 50 000 euroa vuodessa käteen, niin koko paskan voisi lapsuus- ja nuoruusaikana maksella pitkälti ilman, että miljoonapääomaan edes tulee tarvetta koskea.
Rahalla maksaisi halutessaan ja kykyjen riittäessä opiskelun maailman kalleimmissa yliopistoissa, ja vaikka työtä ei valmistuttuaan saisikaan aivan heti, ei pääomaa saisi ihan heti syötyä vaikka veroja pitäisikin maksaa kaikesta yhtä lailla kuin nykyisinkin. Elämä olisi turvattua.
Ja mikä parasta, minkäänlaista eriarvoistumista ei pääsisi syntymään sen enempää koulutuksen, terveyden kuin asuinpaikankaan suhteen. Kun yhteiskunnan kerrannaiskustannukset syntyvät nykyisin pääosin näistä eroista (lähde: vasemmisto), voitaisiin kaikki sosiaalipalvelut ajaa vähitellen alas samalla kun valtaosa kaikista muistakin yhteiskunnan kamalan kalliista ja tehottomista rakenteista.
Tietenkin tässä on haasteensa. Ensinnäkin Veeti-Esterin motiivi mennä koskaan töihin jäisi aika vähäiseksi. Täytyy tosin ihmetellä, miten hän nykymallissakaan kannustautuu ryhtymään yrittäjäksi tai menemään yksityiselle sektorille töihin. Lakisääteisillä palveluilla niskaan langetettu tuottavuusvaade on samansuuruinen kuin lottovoittajamallissa. Mutta ehkä tasavertaiset mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ja valtavasti lisääntynyt kysyntä kannustaisivat silti työskentelemään, vaikka tili tursuaisi entuudestaan rahaa. Tekeväthän nykyhyväosaisetkin työtä, ajallisesti jopa enemmän kuin muut.
Toinen haaste on suurin syy sille, miksi kahta ja puolta miljoonaa ei voida maksaa. Veeti-Esteri on nimittäin nykyjärjestelmän syrjimä nettomaksaja. Hänen tuottavuudestaan iso osa siirretään eläköityvän ikäluokan kustannuksiin. He maksavat järjestelmään sisään huomattavasti vähemmän kuin mitä he tulevat sieltä ottamaan vielä ulos, vaikka ikäluokan nettovarallisuus kasvaa viisinkertaisella nopeudella heitä edeltäviin ja myöhempiin sukupolviin nähden. Eikä ihme, hehän koko pyramidin ovat rakentaneet.
Lisäksi koko julkinen sektori on tehty liian laajaksi ja sen kiinteät kustannukset ovat paljon suuremmat kuin mitä todellinen palvelun tuottaminen vaatisi – siis jos palvelut mitoitettaisiin kysyntään tilanteessa, jossa rahat annettaisiin käteen. Näin ollen Veeti-Esterin maksaessa vain käyttämistään palveluista, vanhassa mallissa elävien verot nousisivat rajusti, tai sitten heille palveluita tuottavien määrää pitäisi saneerata rajusti. Rautalangan kieleksi käännettynä Veeti-Esteri siis subventoi omasta pussistaan näiden tuottajatahojen tehottomuutta.
Kolmanneksi hetkellisesti tarvittaisiin valtavaa kassavarantoa isojen summien maksamiseksi valtionkonttorista ulos. Vasta muutaman kymmenen vuoden kuluttua miinussummapeli kääntyisi plussummapeliksi.
Näistä syistä Veeti-Esterillä ei ole paria miljoonaa rahaa vaan saman verran velkaa, jota hän maksaa koko kansan takaamana itselleen takaisin saadakseen elämänsä mittaan erilaisia palveluita.
Vaan miksi ei valtio, joka lupaa uusille kansalaisilleen monen miljoonan euron palvelut, uskaltaisi lunastaa lupaustaan heti käteisellä? Maksettavahan kaikki on joka tapauksessa, ja jotenkin pitäisin huomattavasti parempana riihikuivaa rahaa kuin palveluita, joiden saatavuus, kustannuskehitys, laatu tai sisältö – hyvinvoinnin tasaisesta jakautumisesta nyt puhumattakaan - eivät vastaa mielikuvaa siitä, mitä vastaavalla rahalla kukin itse hankkimalla saisi.
Pikemminkin loton päävoittosummaa miettiessä tajuaa, miten valtava määrä rikkaan maan resursseista, varallisuudesta ja potentiaalista nykyjärjestelmään hukataan. Mieti, kumman valitsisit, jos syntyisit huomenna etkä tietäisi mihin yhteiskuntaluokkaan synnyt: nykyisen sosiaalivaltiomallin vai palveluiltaan karsitun yhteiskunnan ja kaksi ja puoli miljoonaa euroa rahaa. Molempien kokonaiskustannus on pitkällä aikavälillä sama.
Jos valitset jälkimmäisen, et usko hyvinvointivaltion kykyyn allokoida resursseja kansalaistensa hyväksi.
9.6.2013 Juha A.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti